Vanhat teksti ja hei vain !

 Hellurei kaikille! Päätimpä ujuttautua tuolta omien sivujen takaa tämän harrastuksen kanssa ihan bloggeriin asti ! Ehkä täällä näette vähän paremmin, mitä meikä oikein näiden kepukoiden kanssa vielä tänä päivänä duunailee :)
Tähän alkuun laitan teille nuo edelliset (ja vähäiset) postaukset tuolta sivujen takaa ja pahoittelen samalla sekaista ulkoasua, köh. Näin illalla en enneä jaksa alkaa bloggerin kanssa temppuilemaan. Näyttäisi nyt jo pistävän kovasti vastaan tekstien ja kuvien asettelun kanssa. 

Kuvien koko ja muutenkin blogin olemus tulee muuttumaan tässä piakkoin ihan mukavasti, jahka löydän oikeat mittasuhteet, taustat, fontit ja sen sellaiset olennaiset.

Mutta nyt tosiaan pitää lähteä vaaka tasoon, huomenna alkaa taas yksi kouluviikko :)

 2.8.2014 / Polttavan kuumaa

"Tänään taioin jopa yhdessä päivässä valmiiksi tämmöisen otuksen, tilaushevosen muotissa. Oli muuten väriskaalansa puolesta ensimmäinen sorttiaan ja oli ihan kiva väkertää noita laikkuja ponin kyljille. Tämä kaveri oli tehty samoilla kaavoilla kuin edellisen postauksen suokkipolle, mutta tietyillä pienillä muutoksilla tuosta kaavasta saa oivan pullaponin väänneltyä ! Tykkäsin kovasti tehdä tätä veitikkaa ja tilaajakin oli oikein mielissään :)

Harmittaa kun onnistuin jättämään kotiin muutamia ompelutarvikkeita, leirin jäljiltä. Kaappeihin jäivät lojumaan mm. Aarlassakin käytetty harmaa karvakangas, kuumaliimapyssy, musta tekonahka, valkoinen huopalanka sekä meikäläisen lenkkarit ! Sain eilen pysseröisen ja lenkkarit takaisin, muut itemit olivat hukkuneet, ainakin vanhemmilta, teille tuntematomille. Ensi viikonloppuna menen perässä itse katsomaan, minne ihmeeseen kaikki on hukkunut.
Tuon tekonahan uupuessa, olen käyttänyt hevosten silmiin mustaa, ohutta vaatekangasta. Tänään lörppö näytti meikäläiselle närhenmunat, kun tiputtelin kuumaliimaa tämän yllä olevan tilaushevosen sieraimen nurjalle puolelle. Pieni kangaspala lipesi näpeistäni ja putosi kuuma liimapuoli alaspäin, suoraan meikäläisen koivelle. Siinä hetken tuskanhuutojen jälkeen sain mokoman härpäkkeen irti ihostani ja asetettua oikeeseen osoitteeseen. Arvatkaapahan vaan, tuliko siihen reiden lavalle rakkula? Khyllä vain. Muuten vältyttiin tapaturmilta, eikä ollut eka kerta kun liimalla onnistun itseäni sörkkimään..."

30.7.2014 / Tummat sormenpäät ja pystyharja !

"Yritin lykätä tämän hepan aloittamista (valitettavasti) laiskuuttani ja myös sen takia, koska meillä siivottiin koko kämppä einiinkauanaikaasitten- ja yritin näin ollen olla levittelemättä karvatuppoja joka paikkaan. Eilen lattialla oli kuitenkin sopivasti roskia, joten uhrasin meidän pyöreän pehmomaton tuon karvakankaan leikkuualustaksi. Sen pystyi sitten helposti pudistelemaan ikkunasta, muiden ihmisten päälle, ehhee.

Yleensä innostustani laskee nimenomaan se palojen leikkaaminen. Se on niin pikkutarkkaa ja hidasta. Siinä vaan toivoo, että homma olisi pian ohi ja pääsisi istuutumaan sohvalle, syömään jotain hyvää ja vääntämään neulaa kankaiden reunojen lävitse. Saan pään yleensä ommeltua noin 45 minuutissa, jonka jälkeen hurautan ompelukoneella kaulaosuudet.
Täyttäminen on ihan vinkkeliä, ainakin semmoisilla kankailla, joita ei ole ennen käsitellyt tai jotka venyvät liikaa. Fleece on ihan siedettävää. Minulta löytyy ainkin kolmea eri sorttia täytettä, ja vain yksi niistä on sitä parasta; huokoista, pehmeää ja helposti muotoiltavaa. Ja tietenkin se on jo suurimmilta osin omien heppojen sisällä. Pienipuruista vanua on ihan liikaa, ja se on rasittavinta tavaraa ikinä, vaikka sillä onkin helppo täyttää pieniä täyttökoloja.
Kyseistä täytettä on myös tämän suokkipollen sisällä.

Ostin Helsingistä vähän aika sitten kolme kangastussia (ruskea, musta, vaaleanpunainen) ja sain kokeilla tähän nyt yhden käytännöllisyyttä. Tussista väri levisi vähän kosteanpuoleisesti, koska kynän pää ei ollut kovin pehmeä. Värin levitys hoitui näppärästi sormenpäillä, jotka olivatkin hetken päästä aivan hiilenmustina. Tein tarkoituksella tummennoksista vähän epäsäännölliset ja rosoiset. Onnistuivat ihan kivasti :)

Tilaaja oli myös pyytänyt ruskeita silmiä. Tekaisin ne - sekä sieraimet - fleecestä ja ompelin kiinni. En muista, milloin viimeksi olisin käyttänyt neulaa ja lankaa kyseisten osasten kiinnitykseen. 2011 Pukkilaukan leirillä? Jälkeenpäinhän jälki on siistiä ja viimeistellynnäköistä, mutta pahimpana pelkona on itselläni aina se, että silmät menevät eri kohtiin tai orientoituvat toisistaan poikkeavasti. Tämän tilarin kohdalla toinen silmistä venyi hieman ja näyttää täten vähän erilaiselta kuin toinen. Se jäi vähän harmittamaan."