Minun lättäkoipeni

 

Keppihevoset on semmoinen harrastus, jossa jalat ovat ehdottomasti kovilla. Mitenkäs muuten, ei sitä oikein käsilläkään voi pomppia. Monet ovat varmasti kohdanneet jossain vaiheessa harrastustaan jonkinmoisia kipuja ja särkyjä. Joillakin ne ovat aggressiivisia, pitkäaikaisia ja rajoittavat liikuntaa aitojen tavoin. Jotkut pääsevät vähällä tai välttävät kipuilut kokonaan. Kaikille kuitenkin yhteinen vinkki: jos koet pitkäaikaisia kiputiloja jaloissasi, jotka haittaavat liikkumista, älä arastele lääkärillä käymistä. Siitä ei ole ikinä mitään haittaa, sillä on tärkeää pitää itsestään huolta. Oma hyvinvointi on semmoinen juttu, mistä ei kannata pihtailla. Se voi kostautua myöhemmällä iällä katalalla tavalla.

Halusin nyt tulla kertomaan teille omien jalkojeni kunnosta ja siitä, minkälaista riesaa ja kipua olen saanut aikoinani kestää - hieman turhan kauan. Minulla on siis lättäjalat ja siitä johtuva ylipronaatio (=nilkan kallistuminen, kiertyminen sisäänpäin) + sisäänpäin kääntyvät jalkaterät sekä jonkin asteinen kondromalasia (eli polvilumpion ruston pehmeneminen). Ja kaikki nämä edellä mainitut riesat ovat lähtöisin lättäjaloista itsestään. Kun jalkaterän sisäpuolella oleva jalkaholvi on matala, pyrkii kroppa itse korjaamaan tilannetta ja omassa tapauksessani jalkojeni linja muuttui täysin. Nilkat painuivat sisäänpäin ajan kanssa ja erityisesti vasempaan nilkkaan alkoi kehittyä virheasentoa. En itseasiassa ollut ikinä kiinnittänyt mitään huomiota jalkojeni muotoon, ennen kuin alkoivat ne järkyttävät kivut, vihlonnat ja jalkojen pettämiset. Ajattelin tietenkin, että ohihan tämä nyt menee, kunhan otan vähän rauhallisemmin, mutta toisin kävi.

 

Oman aikani kärvisteltyäni, kävimme terveydenhoitajalla, joka laittoi lähetteen Harjavaltaan kunnon jalkalääkärille (hienompaa termiä en muista, lol). Siellä minut pistettiin kävelemään, tekemään kyykkyjä sekä pomppimaan. Jalkojani tarkasteli kolme eri lääkäriä sekä yksi sairaanhoitaja. Paikalla oli myös tukipohjallisten expertti. Valkopartainen lääkäri mutisi sanelulaitteeseen ihmeellisiä lääketieteen termejä, enkä minä niistä sen enempää ymmärtänyt. Hetken päästä minulle selitettiin lättäjaloista, ylipronaatiosta sekä siitä, että tarvitsisin tästä eteenpäin kenkiini tukipohjallisia jalkojen asentoa korjaamaan. Olin tietenkin innoissani ja erittäin iloinen tiedosta, että nyt loppuisivat kivut ja kärvistelyt. Edessä oli myös uusien kenkien ostoa ja pohjallisiin totuttelua.

Ennen nilkkojen kipeytymistä kärsin pitkään polvien kanssa ihan samanlaista settiä. Kävelytyylini muistutti aikanaan kettua; astelin suoraan toisen jalan eteen, mikä rasitti polvien ulkosivuja jo valmiiksi kaarevien jalkojen linjojen myötä. Nopeat pyrähdykset sekä äkkinäiset käännökset aiheuttivat järkyttäviä vihlomiskohtauksia, joiden  myötä yleensä jalat lähtivät alta. Kipu oli ihan tajuton, mutta kesti aina vain pienen hetken. Lähdimme käymään fysioterapiassa Porissa (asuimme vielä tuolloin Satakunnassa) ja siellä selvisi seikkaa jos jonkinmoista. Hoitajan käänneltyään ja väänneltyään polviani, hän kehotti meitä menemään Tukipisteeseen, josta hankkisimme polvituet, jälleen - jalkojen asentoja korjaamaan. Sain lisäksi jumppaohjeita sisäreiden lihasten vahvistamiseksi. Ja kyllähän ne tuet sitten loppujenlopuksi auttoivatkin. Vuodessa jalkojeni linjat olivat suoristuneet ja polvien kipuilut olivat loppuneet kokonaan. Pystyin juoksemaan ja hyppimään villisti myös ilman tukia, eikä siitä koitunut enää minkäänlaisia ongelmia. Jännä juttu, mutta nilkkojeni säryt alkoivat melko pian sen jälkeen, kun polveni olivat taas ruodussa?

 

2009, tässä näkee jalkojen kovan kaarevuuden, nilkkojen sisäänpainuvuuden ja lättäjalat. Tässä en vielä omistanut polvitukia. Alla olevissa kuvissa (2013) jalkojen asento on aivan erilainen, tukevammannäköinen ja käytössä on kunnon lenkkarit, tukipohjalliset sekä polvituet. Kuvat on vähän vajaat, koska videosta otettu, mutta aikamoinen ero eiks jeh?

 

Omat jalat, varsinkin jalkaterät väsyvät paljain jaloin juostessa nopeasti ja sitä mukaa myös kipeytyvät rajummasta riehunnasta. (Mulla vielä nykyäänkin äkkinäiset liikkeet aiheuttaa pientä pettämistä, mutta hyvän lämmittelyn kautta siitäkin pääsee eroon.) Silloin auttaa hieronta, pallon päällä pyörittely sekä lämpöiset sukat. Minulla on yleisesti hieman huono ääreisverenkierto, joten nenäni punoittaa aina talvella ja on jääpuikkona 24/7 ja kädet sekä jalat ovat aina hieman kylmät sekä punoittavat (ks. eka kuva). Sukkia en pidä melkein ikinä kotona, sillä yleistä on myös se, että jaloissa vallitsee melkeinpä koko ajan kylmähiki. Väärään aikaan laitetut sukat alkavat vain ärsyttämään, eikä niillä saa kinttuja lämpiämään, vaan ainoastaan hikoilemaan. Yleensä suihkun ja saunan jälkeen verenkierto jalkojen seudulla paranee joksikin aikaa ja sukkiakin pystyy jaloissa pitämään. Kuulostaa oudolta, kyllä ja on se pirun rasittavaakin.  Tietynlainen lattia (betoni, laminaatti, muu kylmä materiaali + ei lattialämmitystä) saa myös aikaan ylimääräistä hikoilua. Suhteellisen normaalilta jalat tuntuvat muovimatolla sekä aidolla lankkulattialla. Iltaisin varpaat ja jalat ovat aina ihan jääkylmät ja lämpiävät yleensä itsestään sitä mukaa kun itseä alkaa nukuttamaan. Jalkateräni ovat harvoin ns. kahisevan kuivat (hierottaessa yhteen, kuivat ja lämpöiset), useinmiten ne ovat heti aamusta nihkeät ja parhaimmassa tapauksessa hikiset. Jes.

Lättäjalkojen kanssa on myös melko haasteellista etsiä uusia kenkiä. Tekisi mieli hankkia ne converset (ehdoton ei, kylmä ja huono pohja + ei lähde edes irti), ihanat sandaalit (liian ohut pohja) ja korkkareista puhumattakaan. Itsellä on tällä hetkellä kahdet kengät, joita käytän aktiivisesti. Molempiin saa vaihdettua omat pohjalliset ja ovat mukavat jalassa. Itselle iskee jo etukäteen epätoivo uusien kenkien hankkimisen ajatuksesta. Ei niitä noin vain ostetakaan. Toinen puoli on se, mikä näyttää lättäjalassa hyvältä. Vansit? Nope. Converset? Nope. Kaikki kivannäköset ballerinat ja sandaalit? Matalavartiset kengät? Eheei tuu kuuloonkaan. Minulla on päätavoitteena aina ostaa semmoisia kenkiä, joita jalat jaksaa käyttää. Eihän siinä ole mitään järkeä ostaa jalkineita, joiden pelkkä ajatus jalkaan laitosta tuo mieleen tuskaisia mielikuvia rakoista ja puutuneista kantapäistä. Houkutteleeko? Eipä niin.  Onhan lättäjalkojen kanssa ajateltava enemmän, mutta eipähän sorru ostamaan kakkeroita kenkiä. Tai noh, minä ainakaan! :D

Kehotan siis lämpimästi kaikkia hankkimaan kunnon kengät. Keppihevosten kanssa on vähän sama, kuin aitajuoksussa. Jalat kaipaavat iskunvaimennusta, joustavaa materiaalia sekä tarpeeksi tukea. Se miten paljon kenkä saa painaa ja tuntua jalassa on ihan käyttäjästä kiinni. Itsellän on Adidaksen Boston 3 juoksukengät (ovh 120€), jotka eivät paina oikein nimeksikään mitään.  Nämä ovat olleet käytössä jo runsaat 3 vuotta ja ovat vieläkin hyvässä kunnossa ja aivan penteleen hyvät käyttää. En enää ikinä ratsasta huonoilla kengillä, muutamia vuosia sitten tapahtuneen virheen takia, josta saan välillä muistutusta nykypäivänäkin. Varteen otettava vinkki: älä hypi korkeutta Seppälän kangaskengillä (mun puolesta kaikki sen malliset kengät sais heittää jonnekin missä aurinko ei paista).

Olin Alisan luona ystäväni Allyn kanssa. Loikimme asfattipohjaisella kentällä esteitä ja päätimme yrittää korkeushyppyä. Jalassani oli vaaleansiniset, valkopohjaiset Seppälän lipulipukengät. Ironin kanssa loikimme mahdit 110 cm, mutta alastulossa vasemmassa lonkanpuoliskossa muljahti ikävästi ja askellus meinasi loppua nokkalentoon. Kipua ei varsinaisesti tuntunut, mutta juosta ei enää tehnyt mieli. Käveleminen tuntui oudolta ja lonkassa oli turvonnut olo. Ounastelin pahaa, mutta toivoin parasta. Muutaman päivän päästä kotona alkoi sitten se kipuilu ja tuskailu. En voinut liikuttaa vasenta jalkaa lantiosta (reisiluun ja lantionkuopan nivelkohta ei sallinut liikutusta yhtään) alaspäin senttiäkään suuntaan jos toiseen. Siinä ei muuten kävelty eikä liikuttu, yhtään. Äidin kanssa lähdimme päivystykseen ja päädyin tutkimuspöydälle ultrattavaksi. Sieltähän löytyi sitten melkein revennyt nivelnestepussi. Nesteen määrä nivelessä huiteli melkein tulehduksen tasolla. Sain sauvat sekä vahvoja kolmiolääkkeitä. Siinäpä sitten muutamia viikkoja meni löhöillessä ja hihitellessä lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ei enää ikinä kiitos. Ei, ugh. 

Eli hei, kunnon kengät jalkaan ja tekniikat haltuun. Älkää ottako riskejä ja rikkoko itseänne, siitä ei oo mitään hyötyä 20 vuoden päästä.

Jos epäilet itselläsi ylipronaatiota tai lättäjalkoja, kannattaa uusia kenkiä ostaessasi kysyä urheiluliikkeessäkin vaikka myyjiltä apua kenkien valikoinnissa. He osaavat yleensä neuvoa todella hyvin oikealle linjoille kenkien mallin suhteen. Ainiin, ja tottakai kannattaa käydä ennen kaikkea lääkärissä. Ei kannata tehdä itselleen mieluista tekemistä vaikeaksi ja epämukavaksi :)